Kirjailija Päivi Sihvola - Lehtiartikkeleita ja viittauksia

 

- Päivi Sihvola kertoo amerikkalaissiirtolaisten karun todellisuuden / Hyvinkääläiskirjailija Päivi Sihvolan tuore kirja Vapaa Amerikka tekee vaikutuksen. Teos kertoo amerikansuomalaisten siirtolaisten arjesta ja työväenliikkeestä yhden nuoren miehen, Hemming Saarimaan elämän kautta / Mia Lagström/Aamuposti 4.6.2026, myös Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti

- Hemming Saarimaan pitkä tie Paalijärveltä Amerikkaan / Saila Collander/Järviseutu-lehti 13.5.2026

- Hemming Saarimaan ääni kuuluu uudessa kirjassa /Leevi Norrena/Järviseudun Sanomat 6.5.2026  https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2026/05/02/hemming-saarimaan-aani-kuuluu-uudessa-kirjassa/

 - Hyvinkääläisen Päivi Sihvolan Kuume-romaani sai jatko-osan Kupariparta / Sihvolan käyttämä kieli on aistivoimaista ja värikästä / Mia Lagström/Aamuposti  11.10.2023 https://www.aamuposti.fi/paikalliset/6273314

 - Päivi Sihvolan uutuuskirjassa sukelletaan Kortesjärven Isopellisen kylään Henri Ruuska/ Järviseudun Sanomat 21.9.2022 https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2022/09/17/paivi-sihvolan-uutuuskirjassa-sukelletaan-kortesjarven-isopellisen-kylaan/                                                      

- Päivi Sihvolan kirjailijahaastattelu to 28.10.2021 keräsi Alajärven pääkirjaston lukusalin täyteen kuulijoita. Sihvola esitteli kirjaansa Kirjeitä Karjalasta. (Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto) https://youtu.be/tWHSAvKx97g

 - Työläisten paratiisi / Neuvostoliitto näyttäytyi 1930-luvun alussa työläisten paratiisina myös amerikansuomalaisille Saaren perheen veljeksille: Einolle, Nestorille ja Nikolaille. Nikolai ja Nestor pakenivat nälkää, puutetta ja vainoja takaisin USA:han, mutta Eino maksoi reissusta lopulta hengellään / Timo Kiiski/Iltalehti 28.9.2021  https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4f900075-d81c-4e49-afdf-f48f509cc19c Työläisten paratiisi paljastui painajaiseksi (toimittajan ja lehden mielipide)

 - Parempaa elämää etsimässä / Sukututkija Päivi Sihvola valaisee uutuuskirjassaan sukunsa vaiherikasta historiaa. Aleksi ja Hilda Saari matkasivat Alajärveltä Yhdysvaltoihin 1900-luvun alkaessa /Johanna Kataja/Ilkka-Pohjalainen 3.1.2021 ja Järviseutu-lehti 20.1.2021

- Amerikka ei ollut kultamaa eikä Neuvosto-Venäjä paratiisi / Päivi Sihvola löysi sukulaismiestensä järisyttävän tarinan ja kertoo sen uudessa dokumentaarisessa kirjassaan / Pentti Höri/Pietarsaaren Sanomat 30.12.2020

- Många ville dela med sig av sina dikter / En av de poeter som reciterade egna dikter under evanemanget på Stadsbiblioteket var Päivi Sihvola / Jessica Poikkijoki/Österbottens Tidning 24.7.2019 

https://www.osterbottenstidning.fi/kultur-noje/manga-ville-dela-med-sig-av-sina-dikter-det-gor-gott-for-sjalen-att-vara-kreator/

 - Romukultaa ja nettitreffejä / Päivi Sihvola julkaisi uuden runokokoelman / Heimo Riihimäki/ Pietarsaaren Sanomat 12.7.1919

- Det här behöver poesin / Päivi Sihvola använde sig också av kroppspråk när hon resiterade sina dikter / Jessica Pokkijoki/Österbottens Tidning 25.6.2018

https://www.osterbottenstidning.fi/kultur-noje/live-poesi-pa-biblioteket-det-har-ar-nagot-som-poesin-behover/                              

 - Holopaisen hymy / Hyytävästä kokemuksesta huumoria. Päivi Sihvola julkaisi uuden novellikokoelman, jonka viimeisteli Pietarsaaressa / Heimo Riihimäki/Pietarsaaren Sanomat lokakuu 2017

- Kattikirja / Kirja herätti ihastusta lasten parissa. Lapset itse valitsivat luettavat runot kuvien perusteella. Rymy-Eetu veti pisimmän korren. Saimme lasten kanssa hyvän keskustelun aikaiseksi. Tätä runokirjaa lukisin lapselle varmasti useamman kerran. Omasta mielestäni ihastuttavaa oli löytää kerronnalle rytmitys, melkeinpä jopa laulurytmi. Lukiessani näitä runoja muistui mieleeni lempirunoilijani Kirsi Kunnas. Kiitos Päivi Sihvolalle taitavasta, ilmeikkäästä ja rytmikkäästä sanailusta / Sanna Mård, päiväkoulun opettaja, Kokkola/Sanat-lehti 2018

- Kissan elämää /Kattikirja kertoo Mourusalon perheen karvatassuista ja niiden kaksijalkaisista palvelijoista / Anita Salmi/Pietarsaaren Sanomat 26.11.2016

 - Päivi Sihvola ja Charles Marin / Runo ja Joiku, 2016                                     https://www.youtube.com/watch?v=mEseC5HTLFM                                       https://www.youtube.com/watch?v=V111Y9yCwXo

 - Runot ja joiku samaa maata/ Päivi Sihvola toi kotikaupunkiinsa palatessaan mukanaan noitarummulla joikuja säestävän kansainvälisen miehen. He esiintyvät myös Sikurimuseolla sunnuntaina. Päivi Sihvola esitti pienen läpileikkauksen tuotannostaan, johon kuuluu myös lasten kuvakirjoja / Jaakon Päivien henkisin tapahtuma, Runokahvila Kolmosella yllätti. En ole koskaan kuullut joikumista elävänä esityksenä, Jos ne yleensäkin ovat yhtä vaikuttavia kuin Charles Marinin esittämänä, niitä haluaa kuulla lisää /Tutta Koskela/Pietarsaaren Sanomat 23.7.2016

- Riimittelyä oudosta kaupasta / Päivi Sihvola julkaisi uuden runokirjan / Kauttakulkukauppa on paikka, josta voi ostaa melkein mitä vaan ja kauppiaalla on aina vastaus kaikkeen. Kauppias on heikkojen puolella /Heimo Riihimäki/Pietarsaaren Sanomat

- Romaania kirjoittaessa kadonnut nautinto löytyi uudestaan runokirjan teossa / Järvenpääläinen kirjailia Päivi Sihvola julkaisi uuden runokirjan Himskatin kauttakulkukauppa. Hän kertoo, että halusi tehdä edellisen, neljä vuotta sitten julkaistun esikoisromaaninsa Kuumeen jälkeen jotain kevyempää. Se noin 14 vuotta, joka romaanin tekemiseen meni, oli niin rankka prosessi, että halusin tehdä jotakin muuta. Himskatin kauttakulkukauppa on on luotu kaikenikäisille, vaikka se luokitellaankin lastenkirjaksi / Madeleine Hahl/ Keski-Uusimaa 2015

- Kuume on tarina rakkaudesta ja alkoholismista / Lauri Kattilakoski /Järviseudun Sanomat 2011

- Päivi Sihvolan Kuume / Elämä tuo, elämä vie / Jorma Hyvönen/Elias 2011

- Kertomus suuresta rakkaudesta / Päivi Sihvolalle kävi niin kuin monelle käy: Nuorena alkanut kirjoittamisharrastus jäi arjen jalkoihin. Onneksi hyvä alku sai hyvän jatkon, ja esikoisteos ilmestyi tänä vuonna /Tarja Okkonen/ Elias 2011

- Nuoren naisen kaksi rakkautta / Päivi Sihvolan esikoisromaani Kuume kertoo nuoresta, epävarmasta ja nujerretusta Saanasta, joka kaipaa kipeästi hyväksyntää / Heikki Niska/Keskipohjanmaa 2011

- Haaveesta tuli totta / Tänä vuona vuonna julkaistiin esikoisromaanini Kuume /Liisa Leeve/Pro 2011

- Vahva kehitystarina naiseuteen ja itsenäisyyteen / Risto Kormilainen/Kaltio, Kotimaa ja Kalliolehti 2011

- Kirjailija Ärrällä / Päivi Sihvolan esikoisromaani vaati paljon aikaa ja työtä. Kesällä ilmestyneessä romaanissa paiskitaan hommia metroaseman ihmisvilinässä, R-kioskilla / Sihvola miettii, että huumori on haastava laji - osata kirjoittaa niin, että muitakin naurattaa, eikä vain itseä.”/Tiina Ritala/pam 2011

- Sihvolan esikoiskirja vihdoin julki /Anita Salmi/Keskipohjanmaa 2011

- Päivi Sihvola – Kuume / Päivi Sihvolan juuret ovat Etelä-Pohjanmaan järviseudulla, josta tie on kulkenut Pietarsaaren ja Helsingin kautta Järvenpäähän. Päivillä on kolme lasta ja ammatikseen hän työskentelee kirjastosihteerinä. Päivi on opiskellut luovaa kirjoittamista useissa koulutuksissa. Päivi Sihvolalle kirjallisuus, elokuvat, kuvataide, musiikki ja teatteri ovat lähellä sydäntä / Kotimaa 5.9.2011

- Päivi Sihvolan esikoisromaani herättää kiinnostusta / Jeppisläisen kirjailijan ensimmäinen kokonaan kustannettu teos Kuume on kymmenen vuoden työstämisen tulos / Tutta Koskela/Pietarsaaren Sanomat 28.8.2011

- Kirjoittamisen vimma oli lopulta pitelemätön / Järvenpääläinen esikoiskirjailija työsti romaaniaan tiiviimmin lähes kymmen vuotta/ Mikko Kuusela/Tuusulanjärven viikkouutiset 2011

- Soomannin Ville ja muita tuttuja / Päivi Sihvolan hieno teos sopii mainiosti tämän vuoden Suomi-100 teemaan ja vaikka kielen rikastuttajana opetuskäyttöön nuorille ja nuorille aikuisille. Runoteos on kunnianosoitus kultuuriperintöömme mm. murteiden säilyttäjänä sekä herättelijänä /Sanna Mård, Kokkola/Sanat-lehti 2018

- Päivi Sihvolalle tunnustus / Murrekirja toi palkinnon /Pietarsaaren Sanomat 23.7.2010

- Päivi Sihvolan Soomannin Ville ja muita tuttuja oli viimevuoden lainatuin suomenkielinen runoteos kirjastossa / Pietarsaaren Sanomat 23.1.2011

- Pietarsaaren arkea tytön silmin / Mutkattoman aidoissa runoissa eletään 1960-luvun molemmin puolin Schaumannin selluloosatehtaan kupeessa. Kertojana on pikku tyttö, ”kuranen rinsessa”, joka koheltaa kommelluksesta toiseen. Hän lentää pää edellä kivikkoon, meinaa hukkua ja jäädä kärryn pyörän alle. Sihvola kirjoittaa rehevästi Pietarsaaresta, ”järviseutulaisten Ameriikasta”. Hänen kielensä on rikasta, suomi ja ”ruohti” sekoittuvat välillä riemukkaasti. Heikki Niska/Pietarsaaren Sanomat 5.2.2010

- Runebergin viikko avattiin / Päivi Sihvola lausui avajaisissa omia runojaan viime vuonna julkaistusta runokirjastaan Soomannin Ville ja muita tuttuja /Pietarsaaren Sanomat 2010

- Päivin runokirja tarinoi Järviseudun murteella / Mirkku Halonen/Järviseudun Sanomat 18.11.2009

- Soomannin Ville ja muita tuttuja / Päivi Sihvola tallensi Östanpoon tarinoita järviseudun murteella / Pirkko Högkulla Pietarsaaren Sanomat 25.10.2009

- Östanpoon järviseutulaiset runoteokseen /Päivi Sihvola tallensi lapsuusmiljöönsä tarinat ja murteen / Pentti Höri/Pietarsaaren Sanomat 14.10.2009

- Vielä jonakin päivänä se julkaistaan / vuosikausia kirjaansa työstänyt Päivi Sihvola uskoo omaan teokseensa / Virpi Tynkkynen/Keski-Uusimaa 11.8.2008

- Erno Matalamäen päiväkirjasta -novelli, kirjoittanut Päivi Sihvola /Potkuri 1/2006

- Nahka-Aatami ja sika -novelli, kirjoittanut Päivi Sihvola /Potkuri 2/2005

- Runotytöstä varttui kaunokirjailija / ”Jääsumupilarit” viitoitti Päivi Sihvolan tien Pietarsaaresta Järvenpäähän / Jaana Hannula/Tuusulanjärven Viikkouutiset 2005

- Kun kaksi ihmistä rakastuu / (Avioliitto ja muutto pois Pietarsaaresta) Päivi: En odottanut elämältä enää mitään ja sitten tämä kaksoisliekkini tupsahti elämääni täysin käsittämättömästi /Jarmo: Pietarsaaren Sanomia saan kiittää siitä, että löysin Päivin...Sekosin hänestä täysin. / Päivi: ”Elämänsä kokonaan muuttamisessa on oma viehätyksensä ja hurmionsa. Ja kun ei voi enää jäädä paikoilleen, on lähdettävä, Se on jokin sisäinen pakko. Rohkeutta on juuri unelmiensa toteuttaminen.” / Tuula Kojola/Pietarsaaren Sanomat 13.8.2004

- Voimakas tarve kirjoittaa /Oman kirjoittamisen lisäksi Päivi Kinnunen on toiminut Pietarsaaren työväenopiston kirjoittajakurssin opettajana vuodesta 2001 alkaen. / Matti Tikka 27.10.2003 (Koko sivun juttu, mutta lehden nimi ei ole jäänyt ylös)

- Päivi Kinnusen Jääsumupilarit. /Aistillista runoa / Päivi Kinnusen lyriikka löytää lukijassa välittömästi kosketuspintaa. Laila Lampinen-Hietikko/Keskipohjanmaa 2021

- Airot veneeseen ja sanat kansiin /Arjen selviytymiskeinoista jalostuu parempaa ja parempaa tekstiä, Pietarsaaren suomenkielisen työväenopiston antologian Tervetuloa ilo julkistaminen / Kirjoittajapiiri on aloittamassa kolmatta kauttaan. Vetäjän Päivi Kinnusen mukaan junaan voi edelleen nousta, kritiikki on ainakin aluksi siedettävän lempeää! / Pentti Höri/Pietarsaaren Sanomat 27.8.2003

- Arbisskribenter gav ut antologi / Peter Granroth/Jakobstads Tidning 2003

- Ero ja rakkaus runojen ytimessä / Vapaus tehdä nähdystä ja koetusta oma keitos /Onerva Leisti/ Keskipohjanmaa 18.12.2001

- Päivi ei jaksa uskoa inspiraatioon /”Runon kirjoittaminen om rankkaa työtä ja uurasta puurtamista” / Päivi Kinnusen uusimman Jääsumupilarit-kokoelman ”minä on fiktiivinen hahmo, runoilija vakuuttaa /Pentti Höri/Pietarsaaren Sanomat 14.12.2001

- Oman tekstin alistaminen arvostelulle kysyy rohkeutta / Suomenkielinen kirjoittajakurssi pitkästä aikaa käynnissä / Päivi Kinnunen kirjoittaa, opiskelee kirjoittamista ja opettaa kirjoittamista / Pentti Höri/Pietarsaaren Sanomat 21.10.2001

- Metsäkulman koulussa Uudessakaarlepyyssä maistellaan sanoja / Vapaamuotoisen illan päätteeksi estradin valtasivat Päivi ja Katja Kinnunen. Päivin runot ovat kielellistä nautintoa alusta loppuun, elämän makuisia, vahvoja ja samalla hauraan herkkiä. Ja tunteiden tulkkina itse kirjoittaja se paras mahdollinen /Sisko Thors/Pietarsaaren Sanomat 12.10.2001

- Miltä tuntuu olla Pietarsaaressa, maailmassa? / Runokilpailu nuorille /Kirjailija Päivi Sihvola, äidinkielen opettaja Katarina Rönnbacka ja kirjastonhoitaja Monica Borg-Sunabacka kuuluvat runokilpailun tuomaristoon / Onerva Leisti/Keskipohjanmaa

- Onko juhlan aihetta / Kaupunki järjestää runokilpailun nuorille / Kati Orjala ja Päivi Kinnunen kuuluvat runokilpailun suomalaiseen raatiin /Heimo Riihimäki/Pietarsaaren Sanomat

- Dikttävling för unga / Monica Borg-Sunabacka, Katarina Rönnbacka, Päivi Kinnunen och Kati Orjala i den jury som skall väljä ut segrare i dikttävling för unga i Jakobstad /Jakobstads Tidning

- Syntyykö Antologia? Päivi Kinnunen vetää kurssin nuorille kirjoittajille /Heimo Riihimäki/Pietarsaaren Sanomat 2001

- Apuraha rohkaisee / Päivi Kinnusen runoja kuullaan sunnuntaina Iltatähti-teatterissa Kokkolassa / Heimo Riihimäki/Pietarsaaren Sanomat 2001

- Kinnuselle ja Ilmoselle apurahat / Keski-Pohjanmaan rahastolta 69:lle hakijalle kaikkiaan runsaat 290000 euroa / Päivi Kinnunen saa kirjalliseen työskentelyyn 2000 euron apurahan / Osmo Ojala/Pietarsaaren Sanomat

- En dag för dikten / Diktgatan sjöd av romantik. Karleby, Gott mottagen för dikt på Eino Leino dagen /Päivi Kinnunen från Jakobstad läste kärleksfylla dikter I Karleby / Hanna Mehtonen/Jakobstads Tidning 2000

- Päivi Kinnusen Ota minut nimeesi -meri ja kuuaiheisia runoja, piirrokset Olavia Tiala / Metsän tytär, jäkälän poika, sammaleen sisko kuusenkäpyjen valtakunnasta, kiharaiselta hiekalta / Vuosien ja paljon kirjoittamisen myötä Päivi Kinnusen omaleimaisuus on vahvistunut. Rakkausrunotkaan eivät ole mitään haurasta haikalua, pettymyksen suossakin saappaat pitävät ”Sinuun ei jää jälkiä, sinä hymyilet/ minä uppoan polviani myöten/ Kiitokseksi liimatkaa otsaani kolikko”– Aira Försti/Pietarsaaren Sanomat 1999

- Päivi Kinnunen ”Jag måste få tid att skriva / Kirjoittamiselle oli raivattava aikaa” /Nancy Lökfors/Pyndaren/Pynttäri 1999

- Tyynen pinnan alla dramaattinen runo /Anita Salmi/Keskipohjanmaa 1999

- Kulttuurin tekijöitä riittää / Viime sunnuntaina saatiin oiva osoitus siitä, että kaupunkien välinen yhteistyö antaa loistavan lopputuloksen. Villa Svedenissä oli kuultavana pietarsaarelaisen Päivi Kinnusen ja kokkolalaisen Laila Lampinen-Hietikon teksteihin perustuva runo- ja musiikkiesitys ”Ota minut nimeesi”, Nuoret kokkolalaiset esiintyjät juhlistivat samalla mainiosti Kinnusen toisen runokirjan julkistamista. Osmo Ojala /Pietarsaaren Sanomat 1999

- Kinnusen runokirja julkistettiin, Mainio runo- musiikkiesitys Villa Svedenin illassa / Osmo Ojala/Pietarsaaren Sanomat 1999

- Kirjoitti meren runoiksi, Päivi Kinnuselle runous on kaikki / Vuokko Keto/Pohjalainen 31.8.1999

- Makea kulttuurisunnuntai Sikurimuseolla, Päivi Kinnunen lausui eläytyneesti syksyllä julkaistavan runokokoelmansa runoja / Kati Orjala/Pietarsaaren Sanomat heinäkuu 1999

- Amit, Neitseellisen miehen unet -esitys / Lausujissa oli kirjavuutta. Päivi Kinnusen runoista useimmat ovat sen verran hyviä, että niiden sanoma välittyy joka tapauksessa. Runoissa on elämän koko kirjo. Arjen rakkauslauluja, vieraita ja kotoisia maisemia, itkua ja naurua /Anita Salmi/Keskipohjanmaa 1998

- Amit -paljon karismaa lavalla / Päivi Kinnusen runoihin perustuva musiikillinen teatterituokio. Kinnusen runot ovat paljonpuhuvia ja kiertävät maita ja mantuja. Runot kertovat fyysiseen tapaan naisen elämästä. Huumoria mahtuu joukkoon, ja paljon on koettu. Mutta selviytymiskeinojakin löytyy / Tellervo Ahonen/Pietarsaaren Sanomat 1998

- Amit näkevät miehen unia / Teatteriryhmä kokosi miehen unelmista tarinan, jolla on monta kertojaa /Pirkko Högkull/Pietarsaaren Sanomat 1998

- Neitseellisen miehen unia, Päivi Kinnunen julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa / Heimo Riihimäki/ Pietarsaaren Sanomat syyskuu 1996

Vapaa Amerikka - Hemming Saarimaan lehtikirjoituksia

Poikkeuksellinen ruohonjuuritason näkökulma amerikansuomalaisesta työväenliikkeestä ja sen toimijoista kuin myös siirtolaisten arjesta ja mietteistä sekä Work People´s Collegesta, jossa moni suomalainen siirtolainen opiskeli. Kolme merkittävää liikkeessä vaikuttanutta henkilöä linkittyy Hemmingin elämään: Leo Laukki, Aku Rissanen ja William Risto, joka piti puheenkin Hemmingin hautajaisissa.

 

Hemming Saarimaa oli vaarini setä.

Vapaa Amerikka

Kirjassa on väitöskirjatutkija Lotta Leiwon esipuhe.

https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2026/05/02/hemming-saarimaan-aani-kuuluu-uudessa-kirjassa/

JÄRVISEUDUN SANOMAT 6.5.2026:

Järviseutu-lehti 13.5.2026:

AAMUPOSTI, verkkoversio 27.5.2026:

Forssan Lehti

Hämeen Sanomat

https://www.aamuposti.fi/paikalliset/9485934

Hyvinkääläiskirjailija Päivi Sihvolan tuore kirja Vapaa Amerikka tekee vaikutuksen. Teos kertoo amerikansuomalaisten siirtolaisten arjesta ja työväenliikkeestä yhden nuoren miehen, Hemming Saarimaan, elämän kautta...

Aamuposti 4.6.2026:

Kirja sisältää lehtikirjoitusten lisäksi:

 - Hemming Saarimaan taustaa ja vaiheita. Aloittaessani joskus 15 vuotta sitten tämän suvun tutkimisen, hänestä oli tiedossa vain sukunimi Koivisto, syntymäpäivä ja merkintä Amerikkaan lähdöstä. Se löytyi "Elämää Paalijärven rannoilla" ja muutaman muun teoksen sukutauluista ja siihen mennessä digitoiduista rippikirjoista, ei muualta. Sukunimi ehti muuttua noiden tietojen jälkeen vielä Saarenmaaksi ja Saukoksi. Hänen ja sisarustensa vaiheet aukenivat tutkimusten myötä vähitellen. 

- Kukaan Hemmingin aikuisikään ehtineistä veljistä ei elänyt kovin vanhaksi. Hemming itse kuoli vain 25-vuotiaana keuhkotautiin Cliffordissa, isoveli Nikolai Saukko 28-vuotiaana keuhkotautiin Alajärvellä, pikkuveli August Saukko 30-vuotiaana (vangittiin kansalaissodan aikana punakaartilaisena Kokkolassa, kuljetettiin Nurmoon, jossa teloitettiin 13 muun punavangin kanssa Paukanevan suohon, josta hänen vaimonsa kaivattanut Augustin ruumiin ja kuljettanut Kokkolaan haudattavaksi. Augustille pystytetty muistopaasi), isoveli Risto (Kristian) Saukko 36-vuotiaana (Minnesotassa teki itsemurhan juomalla karbolihappoa. Häneltä jäi neljä lasta ja viides oli tulossa), isopappani Albanus Koivisto 41-vuotiaana Alajärvellä (sisaruksista vanhin). Hemmingin kaksi siskoa Hilda Saukko ja Elina Saukko Brantwoodissa elivät pitempään.

- HEMMINGIN KIRJOITUKSISTA: Jonkun tuntemattoman H. Saarimaan kirjoituksia olisi ollut melko vaikea huomata digitoitujen siirtolaislehtien valtavan tekstimassan joukosta. Minulle se oli tuttu nimi ja olin esitellytkin Hemmingin "Kirjeitä Karjalassa" -teoksessani. Kuviakin minulla hänestä oli ennestään. Tehtäväni ja velvollisuuteni oli siis tekstien löytämisen jälkeen nostaa hänet kunnolla esille ja antaa hänelle ääni.

- Esittelen kirjassa myös Cliffordin ja Brantwoodin alueita Wisconsinissa ja tuolloin siellä asuneita alajärveläisiä perheitä ja heidän keskinäisiä välejään. Sukupuussani on muutenkin lähes 4500 siellä eläneen henkilön nimet ja tietoja heidän vaiheistaan, joten aineistoa on kertynyt melkoisesti.

- Yksi erittäin keskeinen ja TÄRKEÄ aihe kirjassa on myös Duluthin esikaupunkialueella sijainnut Työväen Opisto (Work People´s College), jossa Hemming opiskeli. 

- Tuon esille Opiston alkuvaiheita ja etsimiäni ja löytämiäni harvinaisia valokuvia sekä vanhasta koulurakennuksesta että Opiston opettajista. Leo Laukki on hyvin tärkeä henkilö kirjassa. Hänellä oli suuri vaikutus Hemmingin kehitykseen ja siihenkin, että Hemming kasvoi paikallisuutisten kirjoittajasta vähitellen poliittiseksi kirjoittajaksi. Hemming myös puolustaa viimeiseksi jääneessä kirjoituksessaan vahvasti Laukkia ja tämän opetuksia, kun Laukkia ja Opistoa vastaan hyökättiin suuntakiistojen yhteydessä.

- Valokuvat ovatkin puolet kirjan sisällöstä ja työllistäneet yhtä paljon kuin tekstit ja niihin liittyvät tausta- ja lisätiedot.

Vapaasti luettavissa täältä:  

https://www.doria.fi/handle/10024/194452

Perinteisenä kirjana tilattavissa Tiedekirjan verkkokaupasta, tästä:

 https://tiedekirja.fi/fi/vapaa-amerikka

         

 Hemming Saarimaa. © Päivi Sihvola. 

 Hemming Saarimaa. © Päivi Sihvola. 

                                                      

Hemming Saarimaa. © Päivi Sihvola

Hemming esitti näytelmässä Tykoa, paroni Markuksen poikaa. - Työmies-lehti 5.3.1907.

                   

Work People´s College 1908. Hemming Saarimaa oikealla, Leo Laukki vasemmassa reunassa. © Päivi Sihvola.

Work People´s College 1910. Hemming toiseksi ylimmässä rivissä oikeassa reunassa kädet taskussa. Viiksekäs Leo Laukki eturivissä.

Työväen Opisto - Work People´s College vanha rakennus Smithville, Duluth.

Leo Laukki Venäjän armeijan ratsuväen luuntantin univormussa.

Leo Laukki.

    Leo Laukki, Work People´s College, johtaja ilman viiksiä ja partaa.

Työläisten kesäjuhlasta Cliffordista 1910.

Kupariparta

Kupariparta on Saanan ja Jussin tarina, 

joka aiemmassa kirjassa jäi auki.

Kirjan nimellä on kaksoismerkitys.

Kupariparta-nimi tarkoittaa Jussia, 

joka teoksessa kirjoittaa samannimistä

romaania eli Kopparskägg-sukunsa saagaa. 

Kirjassa otteita Jussin kirjoittamasta

romaanista. 

Teos on selviytymiskertomus traagisista 

ja traumatisoivista tapahtumista. 

Toiselle selviytyminen mielen murtumisesta, 

väkivallasta ja painajaismaisesta liitosta.

Toiselle selviytyminen suuresta surusta, 

petoksesta ja useista samanaikaisista

menetyksistä, eli lähes kaiken menettämisestä.

Kupariparta, romaani. 2023.

Päähenkilöt:

Saana, 30-vuotias opettaja (ikä s.157)

Jussi, 37-vuotias lääkäri, kirjailija, nykyinen aviomies

Inkeri, 60-vuotias Saanan äiti

Muita henkilöitä:

Esa, ex-mies, alkoholisti

Lasse, Saanan isä

Paavo, Saanan ja Esan poika

Veela, Saanan ja Jussin tytär

Usva, Saanan ja Jussin tytär

Suvi, Saanan serkku

Antti, Suvin mies

Tapahtumapaikka: Helsinki 1993-1998

Kupariparta on Kuumeen jatko-osa, jonka olen pyynnöistä kirjoittanut viimein. Aikoinaan jätin Kuumeen lopun tarkoituksella avoimeksi sijoitellen sinne vihjeitä mahdollisista tapahtumista ja tarinalle oli tarkoitus tehdä jatko, jota silloinen, vuosia sitten edesmennyt kustantaja kovasti painosti kirjoittamaan. Menetin kiinnostukseni koko tarinaan, se jäi tekemättä kunnes nyt oli sopiva hetki palata näihin henkilöihin ilman kenenkään pakottamista, omilla ehdoillani. Monet Kuumeen lukeneet halusivat kuulla miten Saanalle oikein kävi ja mitä Jussille tapahtui.

Vaikka Kupariparta kertoo ensisijaisesti Saanasta ja Jussista, on tässäkin tarinassa sukupolvien välinen kuilu nähtävissä äiti-tytär -suhteessa, tosin lievempänä kuin Kuumeessa, mutta läsnä silti. 

Kuumeessahan Inkeri-äiti vähätteli Saanan tekemisiä, moitti, mitätöi ja vertasi häntä vanhempiin siskoihinsa ja syyllisti minkä ehti. Sen seurauksena Saana itsekin uskoi omaan mitättömyyteensä ja alistui varsinkin, kun Esa kohteli häntä samoin. Kaksi ihmistä nujersi häntä kilpaa. Saana menetti itsetuntonsa ja oletti ettei hän ole ihmisenä minkään arvoinen.

Kirja tarjoaa lukijalle pohdittavaa äidinrakkaudesta ja sen eri ilmenemismuodoista. Tekeekö äiti näin huomaamattaan vai tahallaan? Onko suhtautuminen yhteen lapseensa tietoista tarkoituksena pelkästään murtaa toinen? Vihaako Inkeri omaa lastaan? Kirja myös näyttää, että kaikenlaiselle Saanan vähättelylle ja haukkumiselle ei ole ollut mitään syytä eikä pohjaa. Siis miksi sellainen ilkeyden määrä?

Kupariparta käsittelee varsinaisesti uusperheen arkea (kun sinne asti päästään), parisuhteen eri ulottuvuuksia - mitä siltä odottaa, mikä riittää parisuhteeseen ryhtymiseen, mihin siinä tyytyy, miten pitää kipinää yllä, miten rakentaa luottamusta tai pääseekö syyllisyyden taakasta koskaan. 

Entä pitääkö olla aina biologinen vanhempi tarjotakseen lapselle turvallisen ja virikkeisen kasvuympäristön? 

Suvun salaisuudet ja niiden merkitys tulevat myös esille kirjassa samoin kuin se voiko ahdasmielinen yli 60-vuotias vielä muuttua tai onko yli kuusikymppisellä ylipäätään enää elämää muuta kuin sairauksista puhumista. 

Keikahtavatko äidin ja tyttären roolit loppua kohti? Entä joidenkin muiden henkilöiden?

Kupariparrassakin vilahtaa vielä seksuaalisesti vinksahtaneita, jotka jahtaavat uhrejaan pelkästään näiden ulkonäön takia ja siitä muodostamiensa mielikuvien pohjalta välittämättä lainkaan mitä ihmisessä on sisällä. Mikä heitä ajaa?

Saanassa myös näkyy väkivallan arvet vielä senkin jälkeen, kun Esa on kuollut ja Saana on saanut menetetyn rakkautensa takaisin ja elää viimeinkin täysipainoista elämää Jussin kanssa. Tyypillisiä traumaperäisen stressin merkkejä ovat ne painajaisunet, joita Saana näkee Esasta vielä pitkään ja säikkyy pelkkiä kasvojen ilmeitäkin. Toipuminen vie kauan, mutta hänellä on paras tuki ja turva Jussissa. 

Paavo pääsee vähemmällä, koska oli vain 3-vuotias, kun Saana päätti erota Esasta. Paavo eli Paveli on Jussille tärkeä ja hän osaa touhuta pojan kanssa. Esan kuoltua Jussi myöhemmin adoptoikin Paavon nimiinsä ja antaa hänelle samat oikeudet kuin tyttärilleen. Nopeasti Paavo unohtaa Esan ja pitää Jussia isänään. Paavo muuttuu Jussin ansiosta levottomasta ja oireilevasta lapsesta järkeväksi ja tasapainoiseksi pojaksi jo ennen koulun aloittamista. Paavo huolehtii pikkusiskoistaan vaistomaisesti..  

Molemmat kirjat pohjautuvat suureksi osaksi todellisiin tapahtumiin. Ne ovat eräänlaisia sikermiä tositapahtumista, Kuume vielä enemmän nähtyä, koettua, kuultua sekoitettuna fiktioon. Kupariparta on lempeämpi kirja kuin Kuume ja aivan erityylinen, mutta samalla se on myös vaikein ja mahdottomin kirjani, vaikka haastavia projekteja on riittänyt. Ehdottomasti vaikein toteuttaa kuin mikään ennen sitä.

Kirjaan liittyviä asiasanoja: avioero, deittailu, huumori, hulluttelu, rakkaus, uusperhe, vanhemmuus, äiti-tytärsuhde, luottamus, luovuus, kirjailijuus, musiikki, saksofoninsoitto, laulaminen, tanssi, näytteleminen, murtorikokset, Helsinki, 1990-luku, Pohjanmaa.

Hyvinkääläisen Päivi Sihvolan Kuume-​romaani sai jatko-osan – Sihvolan käyttämä kieli on aistivoimaista ja värikästä - Aamuposti, 12.10.2023, Mia Lagström, 

https://www.aamuposti.fi/paikalliset/6273314

                    
Ote Jussin kirjoittamasta historiallisesta romaanista Kopparskägg:

Yrjö meni porstuaan ja siitä ulos portaille, jossa nosti piipun suupieleensä ja antoi komeiden varisten vahtia tuulisen tilansa maita. Ne raakkuivat talvista viimaa, joka toisi pian lunta ja roskaa rappujen juureen. 

Jaakko ymmärsi, että isä oli vihainen sen takia, miten lehteen oli kirjoitettu Valtterin kuolemasta.

–  Tuosta lehtijutusta saa sen käsityksen kuin koko kaksintaistelu ja Valtterin ampuminen olisi ollut oikeutettu teko ja Kantolan Matti viaton. Kaikkihan ne täällä viinaa keittelöö ja yks sun toinen käräjöimäs vähän väliä. Elä sinä Jaakko usko, että se mikä präntätty lehteen oisi totta, vaikka muut niin sanookin. Tämä menee minun oikeustajuni ylitte. Täällä pitää niellä mitä ajatteloo ja oppia olemaan hilijaa...

                             

Järvenpään kaupunginkirjastossa kirjailijahaastattelu 9.4.2024 aiheena Kupariparta.

Takakannen teksti:

Kupariparta jatkuu lähes siitä, mihin Kuume loppui. Saana on saanut tempaistua itsensä irti alkoholistimiehestään Esasta ja aloittaa nyt uutta, itsenäistä elämää poikansa Paavon kanssa Helsingissä. Pohjalaista murretta puhuva äiti Inkeri on eronnut samaan aikaan. Vahvalle ja dominoivalle Inkerille jätetyksi tuleminen on kasvun ja muutoksen paikka. Inkeri laukkaa treffeillä ja ajautuu toinen toistaan hullumpiin tilanteisiin.

Romaanissa käydään läpi Saanan ja Inkerin elämää noin viiden vuoden ajalta eteenpäin. Alussa eletään syksyä 1993. Teoksessa selviää mitä Kuumeessa kadonneelle Jussille tapahtui. Palaset loksahtelevat paikoilleen. Rankkojen kokemusten jälkeen elämä hymyilee Saanalle viimein.

HENKILÖISTÄ

Päähenkilö Saana on kirjan alussa hankkinut asumuseron Esasta ja hommannut vuokra-asunnon, jonne asettuu poikansa Paavon kanssa. Inkeri-äiti ei hyväksy Saanan eroa ja motkottaa Saanalle jatkuvasti syytellen tätä milloin mistäkin. Mutta Saana ei anna tästä eteenpäin äitinsä vaikuttaa. Onnellinen kesä mystisesti kadonneen Jussin kanssa on enää hämärä muisto seitsemän vuoden takaa ja sen jälkeen Saanan elämä onkin ollut yhtä helvettiä. Jatkossa hän haluaa elää vain Paavoa varten. Paavon on parempi olla kahden hänen kanssaan kuin katsella viinahöyryissä useimmiten toikkaroivaa isäänsä ja seurata jatkuvaa taistelua kotona. Lisäksi Esan viimeisimmät väkivallan teot Kuumeen lopussa saivat Saanan heräämään pitkästä unesta ja toimimaan. 

Esan alkoholismi on pahentunut ja hänestä tullut vainoharhainen sekopää, joka toki hetkittäin yrittää ryhdistäytyä, mutta lopputulos on aina sama retkahtaminen. Esan äiti hyysää häntä entiseen malliin. Esa ei käy enää töissäkään. Saanan erilleen muuttoa pidetään vain tilapäisenä ratkaisuna, että Saana ei tule pärjäämään itsekseen Paavon kanssa, että Saana on riippuvainen Esasta. Inkeri liittoutuu Esan kanssa Saanaa vastaan. Esa vakoilee Saanaa ja tunkeutuu hänen uuteen kotiinsa milloin selvin päin ja milloin juovuksissa ja pyytää häntä palaamaan takaisin vannoen lopettaneensa juomisen. Sanaa tekee kahta työtä ja maksaa kuluja kahdesta asunnosta, koska Esa ei enää aikoihin osallistunut yhteisen kodin kustannuksiin.

 

Yllättäen Saana törmää lähes tunnistamattomaksi laihtuneeseen Jussiin (kirjan toinen päähenkilö) ja seitsemän vuoden takaiset tapahtumat Tukholman käynniltä alkavat valjeta pala palalta, Jussin katoamisen syy selviää. Jussi on myös menettänyt lähes samanaikaisesti molemmat vanhempansa, sekä kaksoissiskonsa Elinan ja vielä tärkeimmän läheisensä Helvi-tädinkin. Jussi on katkera Saanalle, ettei tämä odottanut häntä ja lähtenyt setvimään minne Jussi joutui, vaan palasi yksiin Esan kanssa, että Saana piti häntä pilkkanaan. Jussilla ei ole aavistustakaan mitä Saana joutui kokemaan hänen lähdettyään. Monien vaiheiden ja väärinkäsitysten jälkeen Jussista tulee Saanan toinen aviomies ja Saanan elämän kantava voima, jota sen olisi pitänyt olla jo vuosia sitten ellei traaginen sattuma olisi puuttunut peliin.

Inkerillä on kestämistä siinä, että Lasse, Saanan isä jätti hänet toisen naisen takia kuin knallin kalliolle 40 vuoden liiton jälkeen. Mutta topakka Inkeri ei jää sitä pitkään hautomaan, vaan alkaa käydä treffeillä. Ero on kuitenkin hänelle kasvun ja monenlaisen muutoksen paikka. Inkeri oppii ajattelemaan, että elämällä on ehkä vielä jotakin hänen varalleen, mutta hänen on mentävä itseensä ja mietittävä omaa käytöstään myös Saanaa kohtaan.

Palaute

K.U.

Luin Kupariparran ja pidin kirjasta 😊👍 Kirjoitat sujuvaa kieltä, kirjan henkilöt ja tapahtumat ovat eläviä, murre toimii hyvin. Kuume ja Kupariparta ovat hyvin erilaisia kirjoja. On hienoa, että Kupariparta päättyy seesteisesti ja Saana löytää onnen ja tasapainon. Jos on lukenut Kuumeen, niin lukija ehkä odottaakin kaikkien tapahtumien jälkeen – tai toivoo – Kupariparralle onnellista loppua.

Kirjan palapelimäisyys aiempien tapahtumien selviämisen lisäksi ehkä näkyy myös siinä, että kirjassa on monenlaisia aineksia. Tarkat sitaatit eri biisien sanoituksista, biisien ja artistien nimet yms. tuovat tiettyä konkretiaa ja kertovat tapahtumista ja ihmistentunteista – varsinkin, kun biisit ovat pääsääntöisesti tuttuja lukijalle ennestään. On helppoa kuvitella Hopeisen kuun saksofonisoolo ja sen tuottamat tunnelmat! Ja Kolmen iloisen rosvon Rosvolaulu on niin tuttu, että se alkaa soimaan omassa mielessä. Tällainen elävöittää lukukokemusta.

Minua huvitti erityisesti muutamat minulle ennestään tuntemattomat murresanat ja -ilmaisut – kuten esim. "pöffentaaleri", tai ”Holtti pois kuin Käpylääsen oravalta”. Inkerin treffikoke-mukset ovat hauskoja ja se viimeisin, tutustuminen Ilmariin, on oikein mainio. Otteet Jussin kirjasta ovat melkein kuin tarina tarinassa – itse asiassa haluaisin lukea Jussin kirjoittaman kirjan! Ne otteet ovat niin hyviä ja kaksintaistelu lehtiuutisineen suorastaan huokuu todenperäisyyttä. Luuta-Iikka resonoi oman toimittajahistoriani kanssa – olen joskus kirjoittanut jutun kylähulluista. Lasten varjeleminen Luuta-Iikka -jutuilta on ymmärrettävää.

Ja ylipäätään kirjassa tulee esille myös muistamisen merkitys: mitä aikaisemmilta sukupolvilta suodattuu seuraaville sukupolville; mitä kerrotaan ja mitä ei. Puhuttu kieli ja murre ovat yksi osa tätä, mutta myös suvun vaietut asiat. Suvun vaietut asiat voivat aiheuttaa– ja aiheuttavat – henkisiä haavoja omassa ja seuraavissa sukupolvissa. Saana ja Jussi olisivat selvinneet vähemmillä haavoilla, jos he olisivat saaneet aikaisemmin tietää, mitä toiselle tapahtui. Mutta Saanan ja Jussin tarinassa kertomattomuus on osa tapahtumien kaarta.

Kirjan erotiikka toimii ja erityisesti kuvaus Saanan ja Jussin ”viikosta olla laukeamatta” on mainio ja elävä. Ajatus Saanasta istumassa Jussin naamalle on kyllä sykähdyttävä - ainakin mieslukijalle😊 Tahi keikistelemässä rintsikoissa ja pikkareissa😊

Arvelinkin, että Saanan tasapainoinen suhde Jussin kanssa ja miehen tapa olla isä on sitä miten sinä vanhemmuuden ja parisuhteen parhaimmillaan näet. Tässä tulee linkki myös sinun ja minun välille: oma kirjoitusprojektini isän merkityksestä pojalle on samaa sarjaa – hahmottelen sitä, millaisen isän olisin halunnut itselleni.

Onnittelut miellyttävästä kirjasta! 👍

A. B.

Eilen luin loppuun Kupariparta-kirjasi ja pidin paljon, jopa niin, että monta kertaa herkistyin ja liikutuin valtavasti. Myös mieheni ja ystävättäreni lukivat kirjan ja kehuivat erityisesti sen pitkään naurattavaa huumoria, vahvoja henkilöitä ja parisuhdetta. Kirja pisti miettimään monenlaista 🥰 Minua oikein hirvitti tiirikkamiehestä kertova kohta. Siinä olisi voinut käydä todella huonosti.

Tytti

Olen lukenut noin puolet Kupariparrasta ja oikein säästellyt sitä loppua jouluksi. Se on niin kutkuttava, että haluan pitkittää lukunautintoa. Tykkään kovasti. Sinulla on sellainen tapa kirjoittaa, josta minä ainakin tykkään.👍😊

K.K.

Oli kerrassaan hauska lukukokemus. Musta on tullut Inkeri-fani. Inkerin treffailut miesten kanssa sai ulvomaan naurusta. Noihin treffeihin liittyvä Rikun tarina on jo niin mieletön, ettei kukaan voi sellaista edes keksiä. Oletan, että se on totta. Sen täytyy olla. Yhdellä kaverillani on vähän samantyylisiä kokemuksia. Sen takia tämä nauratti varmaan vielä enemmän.

Siitä on kauan, kun olen Kuumeen lukenut, mutta muistan silti, että se oli kielellisesti yhtä tykitystä. Pitäisi lukea uudelleen. Kupariparrankin kieli on rikasta, vaikka se on hillitympää kuin Kuumeessa ja metaforiakin on vähemmän. Silti monet kielikuvat myös tässä ovat upeita kuten ”kuin maan sisällä paisuva peruna” tai ”meren kirkkomaa, jonne vuosisatojen kuolleet ovat laskeneet verkkojaan”. Lisänä on vielä Jussin kirjoittaman romaanin kieli, josta kirjassa muutamia otteita. Se on kuin tarina toisen sisällä. Kiehtovaa. Inkerin pohjalainen murrekin hyrisee. Eniten mua taas huvitti sanat ”lautakikki” ja ”silloli niin likaanen kaati”. Muistan lapsuudestani tuon kaatin.

Kirjan yksi monista teemoista on varmaankin parisuhteen seksuaalisuus, sen jännitteen ylläpitäminen. Niitäkin kohtauksia tässä on, mutta huomattavasti vähemmän kuin Kuumeessa ja hillitympinä, joka on ymmärrettävää. Henkilöt ovat jo vanhempiakin kuin Kuumeessa ja syvästi kärsineitä, mutta fyysisiä olentoja silti edelleen. Ne kohtaukset mitä tässä on, ovat nautittavia ja kekseliäitä, jälleen normikuvauksista poikkeavia ja älyttömän hauskoja kuten se viikon kokeilu. Huumoria todella tarvitaan myös parisuhteessa. Tämä sai asiaa miettimään.

Sitten öljyämis- ja tantrakohtaus puolestaan nosti kyyneleet silmiini, varmaan kauneinta mitä olen milloinkaan rakkaudesta lukenut missään ja paljon olen siitä aiheesta käynyt läpi. Huikealla tavalla kerrottu! Suoranaista taidetta. Mutta on kirjassa myös traagisempaa puolta. Molemmat päähenkilöt Saana ja Jussi ovat sitä lajia ehtineet kokea yllin kyllin. Heille jo mielessään toivoo kaikkein parasta ja pelkää, että jotain karmeaa on tulossa.

Lisäksi vielä kirjan lopetus oli taas sellainen, että sitä ei voinut ennalta arvata kuten ei Kuumeessakaan. Liian usein nykyisin romaania lukiessa aavistaa jo etukäteen miten lopussa käy. Se yleensä latistaa tunnelmaa. Lukijana haluaisin kyllä yllättyä enkä tietää tarinan kulkua ennalta. Kupariparran osalta on sanottava, että tässä ei ikinä arvaa miten tarina päättyy.

Iso kiitos sekä kymmenen pojoa Saanalle ja Jussille😍

M.K.

Tässä kirjassa on monta kokonaista elämää kaikilla mausteilla. Kaunis, kaunis tarina.👍

T. O.

Kun kaikki nykymaailmassa on jo kirjoitettu ja sanottu, on nautittavaa lukea teos, jossa ikuisesta aiheesta puhutaan uudella tavalla - kekseliäästi, tuoreesti ja raikkaasti. Pitkään aikaan en ole myöskään nauranut niin paljon kuin Kuparipartaa lukiessani.❤️

Purmojärven Isopelliset I ja II

Järviseudun Sanomat 22.9.2022

https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2022/09/17/paivi-sihvolan-uutuuskirjassa-sukelletaan-kortesjarven-isopellisen-kylaan/

                                        Alina nuorena © Päivi Sihvola

                                  *

"Meijän sisaruksissa on ollu kaks Hilmaa ja kaks Sanna Maijaa. Enne oli niin hassu tapa, että ku laps kuoli, niin sama nimi annettiin toiselle lapsellen vielä, ku synty uusia..."

                                  *

"Vaatteen ylypeä oon kans ollu nuorena aina. Minä vaan aattelin, että pitäis olla komea puku nuorella ihimisellä, että ilikiöö ja pääsöö lähtemään sillon, ku tarvihtoo noin vaan puvun puolesta. Minä etupäässä ruukasin noin nuorena olla, että mitä uutta tuli, niin sitä piti saaha.

Mulla oli niin mahottomasti pukuja. Kankaasta tietettiin. Kankaita sai sitten ostaa ja tehä ite ja ite tehtii palijo villasta ja langosta talvisia pukuja ja taas sitte kyllä kuottiin vähä. Ei mun aikana ruukattu enää ite kutoa pukuihi. Jo sai kangasta ostaa ja sitte räätälillä tietettii."

                                  *

" - No, minä otin sitte miehen ja sain. En minä ollu vielä täyteenkään kolomeakymmentä, ku aloimma seurustella. En huolinu huonosta. Hyviä ei saanu, mieleisiäni.

- Eikö Pellisessä ollu hyviä ollenkaan?

- No kyllä siellä ny oliki jotain. Tottapa ne ei ollu mun omiani. Katoppa, se on kohtalo, joka määrää.

- Puhuko se Kalle niin paljon yli vai?

- No en minä tiijä, se oli niin. Se tuli vaan, kun se tykkäs. Aattelin, että ku sitä ei sitä enää saa kumminkaa sellasta, josta minä tykkään. Minä vaan otin sen, ku tiesin, että se tykkäs.

- Niinkö siinä kävi?

- Niin siinä vaan kävi.... Se oli työhommissa siellä. Alajärveltä oli kotosin, Paalijärven kylästä. Se oli sellanen hyvä pelimanni..."

                                    Alina ja Kalle   © Päivi Sihvola

                                

                                    © Päivi Sihvola

Iso-Pellisen kartta vuoden 1945 ilmakuvan mukaan. Piirros: © Jarmo Sihvola.

   Kallen suositun pikkuveljen, paljon Isopellisessä olleen Matti Koiviston kohtalo.  

                                          © Päivi Sihvola

                Iltatuvassa asunut Matti Järvenpää ja Riika Kivikangas -perhe. 

                   © Päivi Sihvola

                        Sanelma Palokangas lapsineen.   © Päivi Sihvola

                                 Kiertokouluaihetta käsitellään kirjassa.

                 Purmojärven Isopelliset II Sukutaulut

Bert Pellinen Minnesotassa, Yhdysvalloissa tutkimassa isoisänsä Alex Pellisen suvun historiaa.💓

                                Aleksander Pellinen.

Kallen suvusta: siskon kuvat

 © Päivi Sihvola

Alinan tarina on ollut erittäin suosittu ja olen saanut siitä paljon yhteydenottoja erityisesti sellaisilta, joiden suku liittyy paikkakunnalle. Kirjaa on luettu yötä myöten niin, ettei ole maltettu nukkuakaan.