Järviseudun Sanomat 22.9.2022
https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2022/09/17/paivi-sihvolan-uutuuskirjassa-sukelletaan-kortesjarven-isopellisen-kylaan/
Alina nuorena © Päivi Sihvola
*
"Meijän sisaruksissa on ollu kaks Hilmaa ja kaks Sanna Maijaa. Enne oli niin hassu tapa, että ku laps kuoli, niin sama nimi annettiin toiselle lapsellen vielä, ku synty uusia..."
*
"Vaatteen ylypeä oon kans ollu nuorena aina. Minä vaan aattelin, että pitäis olla komea puku nuorella ihimisellä, että ilikiöö ja pääsöö lähtemään sillon, ku tarvihtoo noin vaan puvun puolesta. Minä etupäässä ruukasin noin nuorena olla, että mitä uutta tuli, niin sitä piti saaha.
Mulla oli niin mahottomasti pukuja. Kankaasta tietettiin. Kankaita sai sitten ostaa ja tehä ite ja ite tehtii palijo villasta ja langosta talvisia pukuja ja taas sitte kyllä kuottiin vähä. Ei mun aikana ruukattu enää ite kutoa pukuihi. Jo sai kangasta ostaa ja sitte räätälillä tietettii."
*
" - No, minä otin sitte miehen ja sain. En minä ollu vielä täyteenkään kolomeakymmentä, ku aloimma seurustella. En huolinu huonosta. Hyviä ei saanu, mieleisiäni.
- Eikö Pellisessä ollu hyviä ollenkaan?
- No kyllä siellä ny oliki jotain. Tottapa ne ei ollu mun omiani. Katoppa, se on kohtalo, joka määrää.
- Puhuko se Kalle niin paljon yli vai?
- No en minä tiijä, se oli niin. Se tuli vaan, kun se tykkäs. Aattelin, että ku sitä ei sitä enää saa kumminkaa sellasta, josta minä tykkään. Minä vaan otin sen, ku tiesin, että se tykkäs.
- Niinkö siinä kävi?
- Niin siinä vaan kävi.... Se oli työhommissa siellä. Alajärveltä oli kotosin, Paalijärven kylästä. Se oli sellanen hyvä pelimanni..."
Alina ja Kalle © Päivi Sihvola
Iso-Pellisen kartta vuoden 1945 ilmakuvan mukaan. Piirros: © Jarmo Sihvola.
Iltatuvassa asunut Matti Järvenpää ja Riika Kivikangas -perhe.
© Päivi Sihvola
Bert Pellinen Minnesotassa, Yhdysvalloissa tutkimassa isoisänsä Alex Pellisen suvun historiaa.💓
Kallen suvusta: siskon kuvat © Päivi Sihvola
Alinan tarina on erittäin suosittu ja rakastettu kirja. Olen saanut siitä paljon yhteydenottoja erityisesti sellaisilta, joiden suku liittyy paikkakunnalle. Mutta samaistumispintaa löytyy muidenkin esivanhempien kohdalta mistä päin maata hyvänsä, jotka vaan ovat noita aikoja eläneet. Kirjaa on luettu yötä myöten niin, ettei ole maltettu nukkuakaan. Sitä kehuttu syvästi vaikuttavaksi, lämminhenkiseksi, monitasoiseksi, hauskaksi ja samalla koskettavaksi, hienoksi kokonaisuudeksi, koska siinä ovat pääosassa aivan tavalliset kyläläiset, pikkutupien asukkaat eikä mitkään lautakuntien ja järjestöjen jäsenet eivätkä johtohahmot ym menestyneet herrat ja paikkakuntalaiset. Alinan tarina on pikkukylän tavallisten tallaajien kirja, jotka muutoin olisivat häipyneet unohduksen suohon. Lisäksi läpi kirjan kulkevaa Alinan huumorin täyttämää, sydämmellistä kertojanääntä on kiitelty. Kirjan painokuluja varten sain Järviseutu-säätiön apurahankin.